Teologia ja sydän

Minulle on tullut yhä merkittävämmäksi oivallus, että ihmisinä me olemme turmeltuneita. Sekä tunteemme että ajattelumme. Ts. kun haluamme lähestyä Jumalaa, niin sekä kokemuksemme että järkemme ovat molemmat alttiita fiboille. Ja siksi useimmiten kun yritämme tehdä teologiaa kokemuksella tai järjellä, törmäämme omaan rajallisuutemme. Siksi Lakelandin kokija ja dogmatikko ovat yhtä alttiita harhoille.

Useimmitenhan realiteetti on se, että yritämme mahduttaa Jumalaa omaan laatikkoomme hyvästä ja pahasta. Yritämme tehdä teologiaa, joka vastaa meidän omaa maailmankuvaamme, emmekä suinkaan anna suoraan JUmalalle oikeutta olla Raamatun Jumala ja muokata meidän maailmankuvaamme. Luemme siksi teologeja, jotka vastaavat meidän ajatteluamme.

On aika, jolloin teologi arvostaa ihmiskeskeistä teologiaa, mutta myöhemmin monet vaihtavat jumalakeskeisempään.Väitän, että teologian tekemisen kriteerinä on useimmiten teologin sydän. Harva teologi hyväksyy vastausta, jota ei koe oikeaksi sisimmässään.

Siksi teologia on subjektiivista, useimmiten sydämen elämän heijastusta. Elämässään auttava, palveleva ihminen tekee toisenlaista teologiaa kuin tunneköyhä ihminen. Tyyppi, joka uskoo Jeesuksen paluuseen ja Raamatun arvovaltaan tekee toisenlaista teologiaa, kuin henkilö, jolle syntien sovitusuhri on ongelma.

Teologia jälkimmäisellä muodostuu esim. siitä, että hän haluaa luoda kokonaisuuden, jossa Jumalasta poistuu inhimillisesti käsittämätön synnin vihaaminen.

Olisiko siis niin, että parasta teologiaa tekevät ne, joilla on puhdas sydän?

Kierkegaardin näkemyksiä

 ”Raamattu on hyvin yksinkertainen ymmärtää. Mutta me kristityt teeskentelemme, että emme ymmärrä, koska tiedämme, että sinä hetkenä, kun ymmärrämme sen,  me olemme velvoitettuja toimimaan sen mukaan. Ota mitkä tahansa Uuden testamentin sanat, ja unohda kaikki muu paitsi  sen mukaan toimiminen. “Jumalani”, sanot,” jos teen tuon, niin koko elämäni raunioituu, Kuinka pärjään mitenkään maailmassa?”

Tässä on kristillisen tieteenharjoituksen merkitys.  Kristillinen tieteenharjoitus on kirkon kavala keksintö puolustaa itseään Raamattua vastaan, varmistaa se, että me voimme jatkaa olemista ”hyvinä kristittyinä” , ilman että Raamattu tulee meitä liian lähelle. On pelottavaa joutua elävän Jumalan käsiin.  Niin, on vielä kammottavampaa olla yksin Uuden testamentin kanssa.”

Vahingollinen nuorisotyö

Törmäsin näkökulmaan, jossa sanottiin, että segretoitunut nuorisotyö on syvältä. Ja kun sitä ajattelee, niinhän se on. Herätysliikkeet, alkuseurakuntam yms kokontuivat kodeissa, perheet yhdessä, lapset imivät siitä, mistä muut puhuivat. Ja kun vanhemmilta lakkaa hengellinen anti, delegoidaan kasvatusa muille…Nyt kirkollisuus lähtee usein siitä, että lapset eivät ole aikuisten jutussa, heille pitää kehittää omaa. Ongelma on siis hengellisyydessä, jossa on vain jumiksia -virallisia tilanteita, joista puuttuu perheiden ja ystävien yhteys ja siihen kuuluva hengellisyys….eli jos koti ei ole hengellisen elämän keskus, meillä on ongelmia… Nuorisotyö on vain pyrkimys komepensoida hengellistä yhteyttä, mutta tekee sen ohjelmallisen jutun kautta, ainakin usein…

Modernista postmoderniin

Modernismi ajattelutapana on vaikuttanut valistuksesta lähtien, oletuksenaan, että järjellä ja ajattelulla voidaan ymmärtää syvemmin Jumalaa. Tämän seurauksena on syntynyt paljolti nykyinen kristinusko, ts. ajatus oikeasta opista kymmenien erilaisten setien määrittämänä. Heidän määrittämänsä teologia on ikäänkuin ympyrän viiva, , joka kertoo, kuka on oikeasti kristitty, kuka on sisällä, kuka ei.Postmodernismi ottaa toisenlaisen lähestymistavan. Unohdetaan sedät teologian määrittelijöinä, ja ajatellaan sensijaan kristityt joukkona, joiden yhteisenä keskipisteenä on Jeesus. Jokainen on lähestymässä Kristusta omasta suunnastaan ja omalla tavallaan, mutta vastakkainasettelua ei tarvita.Nyt jokainen kutsutaan tekemään teologiaa, kertomaan, mitä Kristus hänelle puhuu ja ottamaan sen mukaisia askeleita. Kun Jeesus sanoo jotain radikaalia, joudun itse pohtimaan, kuinka tähän vastaan, enkä selitä Jeesuksen radikaalia kehotusta pois siteeraamalla jotain teologia, joka sanoo, miksi Jeesus ei oikeastaan tarkoittanut sitä…

Teologian tieteellisyydestä

Kotimaa-lehti kertoo, että kansallisarkiston johtajan Jussi Nuortevan mukaan teologinen tutkimus on kriittistä, riippumatonta ja vapaata tiedettä. Se on pyristellyt irti menneisyydessä vallinneista siteistään sekä valtioon että kirkkoon.

On mielenkiintoista, että halu olla “tieteellinen” saa aikaan sen, että teologit alkavat uskoa, että raamatun ja Jumalan todellisen luonteen selvittäminen on arvovapaata puuhaa. Minusta taas lähes kaikki teologia on arvosidonnaista. Sille ei vain voi mitään. Ja oikea teologia vaatii lisäksi aimo annoksen Henkeä. Isolla HOOLLA.