Teologia ja Elämä

February 21, 2008

Certified teacher of men = me

Filed under: Anne M,Johtajuus — Anne M @ 11:41 pm

Kävin läpi kolme vuotta kestävän Million Leaders Mandate:ksi kutsutun johtajuuskoulutusohjelman, joka loppui tämän vuoden alussa. Lähdin hommaan aluksi pitkälti siksi, että tiesin idean isän John Maxwellin materiaalien olevan tasa-arvoiselta pohjalta rakennenut. En jaksa enää kuunnella jatkuvaa naisten väheksymistä. Tietysti kouluttajat nytkin ajoittain saivat seksistisillä vitseillään porukan nauramaan, mutta ainakin materiaalit olivat hyvät ja toimivat.

Kaksi kertaa vuodessa kahdeksi päiväksi kaksi jenkkiä tuli opettamaan salillista miehiä ja naisia Laajasalon kirkolla – aika 50-50% muuten sukupuolijakauma. He kävivät lähinnä läpi John Maxwellin johtajuusmateriaaleja, ja me oppilaat sitten kävimme ja käymme niitä läpi vaihtelevien porukoiden kanssa lähipiirissämme. Olin viimeisessä tapaamisessa jakamassa materiaaleja ihmisille sen mukaan paljonko heillä oli ‘koulutettavia’. Suurimmat kirjamäärät taisivat mennä naisille.

Kunnon jenkkityyliin tänään tuli postista hieno Certificate of Graduation, jossa on komeat kehykset ja erilaisilla fonteilla lukee: This is to certify that Anne M has completed 3 year training…. each member of this initiative has committed to multipy leaders by training them to train as well, thus fulfilling the imperative in 2 Timothy 2:2:

And the things which you have received from me, entrust them to faithful men (= lähinnä ihmiset kreikaksi, emphasis mine) who will be able to teach other also‘.

Onneksi voin luottavaisin mielin opiskella Helsingin yliopistossa ja olla kohtalaisen varma, että tutkintotodistuksessa, ei tule lukemaan, että ‘A.M. suoritti teol. maisterin tutkinnon vuonna 2012 , joka antaa pätevyyden miesten opettamiseen’. Ei silti ehkäpä miesten opettaminen onkin sopiva kutsu naiselle, joka haluaisi nähdä tasa-arvoisemman kristillisen seurakunnan, edes jossain ideaalisissa visioissaan.

February 18, 2008

Kristillinen johtajuus

Filed under: Arto N,Johtajuus — Arto @ 9:37 pm

Keskustelimme siitä, millainen on hyvä solunvetäjä (solu = kristillinen pienryhmä). Saimme aikaiseksi seuraavanlaisen listan: esimerkki toisille, palvelija ja rukoilija.

Esimerkki selkiyttää ja innostaa, palvelija helpottaa, auttaa ja tukee, rukoilija pitää katseen Kristuksessa, jossa on pelastus – keskittyy pääasiaan.

Ilman Jumalaa solu kuolee hengellisen elämän ja kasvun paikkana. Jos pääasia unohtuu, unohtuu helposti myös näky paremmasta; Jumalan tahdosta. Ilman rukousta solun johtaminen on solunvetäjän projekti, rukouksen kanssa Jumalan ja solunvetäjän yhteinen projekti. Rukous on sen tunnustamista, että olemme riippuvaisia Jumalasta.

Esimerkki taas liittyy siihen, että tekojen ja puheiden on vastattava toisiaan, jotta voi olla uskottava. Tämä ei tarkoita, että olisi oltava täydellinen. Sekin on esimerkillistä, että epäonnistuttuaan jossain voi myöntää sen rehellisesti ja tilanteesta riippuen pyytää mahdollisesti anteeksi. Toiseksi esimerkin antaminen näyttää käytännössä kuinka asioiden tulisi olla. Esimerkki on näin siis parhaimmillaan myös tehokas opetusmetodi. Lisäksi esimerkki rohkaisee toisia.

Palvelu on Jeesuksen käskyn ja esimerkin seuraamista. Muun muassa Joh.15:12: “Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.” ja Joh.13:14-15: “Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille.” Paavalikin puhuu asiasta ja sen merkityksestä: Gal.5: 13-14: “Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan.”

Solunvetäjän palvelu voi koskea koko solua: käytännön järjestelyä, biisien katsomista valmiiksi, infoamista tapaamisista yms. Se voi olla myös henkilökohtaista ja syvällistä: keskittymistä yhden ihmisen tilanteeseen, iloihin ja suruihin, keskustelua ja ystävyyttä hänen kanssaan, tukemista, rukoilemista hänen puolesta yms. Myös kriittinen mutta rakentava palaute voi olla palvelus toiselle.

— — —

Voisiko listaan lisätä vielä jonkin asian?

Yksi ongelma: kuinka tehdä ryhmästä yhteinen juttu niin ettei solun elämä ja menestyminen ole kenestäkään yksittäisestä ihmisestä kiinni? Tasapainoilua vastuun ottamisen ja jakamisen välillä?

Entä kristititty johtaja ja johtaja yleensä. Mitä eroa näillä on? Vai onko mitään?

Theme: Rubric. Blog at WordPress.com.

Follow

Get every new post delivered to your Inbox.